JOULUKALAASI
Juhlatila
valmiina, olkaa niin hyvät
vastaanottamaan
joulun pyhät!
Ruokatorvisoittokunta
täräyttää
falskin
fanfaarin, päräyttää
pasuunallaan
mahaportin auki: Silvuplee!
Jouluhauki
ylpeilee:
”Minä
olen ensimmäinen.”
Ja
kalanpala kera palanpainikkeen
liukuu
mahaan, on näet ehtiväinen.
Snapsi
hurmaa isännän, Graavi Gasterin
siinä
määrin, että kastikkeen,
sitruunaisen,
kanssa alkaa polkan.
Kohta
mahalaukun joka kolkan
täyttää
jouluvieras: porkkanaa ja lanttua
pottua
sekä palttua
tuskin
enää tunnistaa, asterin
terälehti
sekaan mukeltaa,
kuokkavieraskirjaan
nimen raapustaa.
Väki
tiivistyy, ryhmäseksiäkin esiintyy:
aladoobi
tytisee, kinkun perään kouraisee.
Mukaan
liittyy rosolli, nimeltään Olli:
”Hei,
me spreijataan punaiseksi kaikki vaan!”
Mahassa
on bakkanaalit, kaalit,
keitot,
kakunheitot,
viinat,
kaljat, kiisselit,
leikkeet,
lihat, piparit,
kaikki
tuusan nuuskana, muusina ja soseena.
Pienen
hetken levättyään, tupluureilta herättyään
jatkaa
juhlakansa juoksujaan
ohutsuoleen,
joka tuoksujaan
ei
voi kovin jouluisiksi kutsua
taidammekin
tietää miksi.
Dagen
efter huomenna ei huoleta
vaan
kalaasi jatkuu: Hyvää joulua!
Leena
Sainio
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti